Pääsin suorittamaan rooliasun suunnittelun ja valmistuksen tutkinnon osaa 6 viikon ajaksi Keravan Artistiasuun.
Artistiasu on yksi pohjoiseuroopan suurimmista yksityisistä puvustoista jonka ompelimosta on 20 toimintavuoden aikana lähtenyt jo yli 2000 käsintehtyä, uniikkia esiintymisasua sekä maskottia asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Lisäksi Artistiasu tarjoaa asiakkailleen myös pukuvuokrausta. Aloitin työharjoitteluni muokkaamalla ja korjaamalla pukuvuokraamosta ompelimoon tulleita vaatteita ja tein myös muutamia pieniä asiakastilauksia. Tänä aikana mentorini, mallimestari Marjo selvitti taitotasoni tulevaa näyttöäni varten. Aluksi tein pääsääntöisesti pukuvuokraukselle korjauksia sekä pesin ja huolsin asiakkaiden maskottihahmoja. Valmistin myös asiakkaiden tilaamia asusteita. Mieleen jäivät erityisesti Abba-rimpsut sekä miesten puvunhousujen vyötärön alavaran korjaus.
Kahden viikon jälkeen sain tehtäväkseni suunnitella sekä valmistaa vuokrattavan rooli/esiintymisasun Artistiasun pukuvuokraamoon
Lähdin selvittämään yhdessä puvustaja Kaisan kanssa valmistettavan rooliasun käyttötarkoitusta sekä toiminnallisuutta miten pitkäikäinen sekä käyttäjäystävällinen roolivaate valmistetaan.
Lähtökohtana oli ensisijainen tarve 48 -50 kokoiselle, 1900 luvun alun naisen jugendhenkiselle puserolle jota vuokraamosta ei ollut saatavilla. Keskustelumme pohjalta kirjasin seuraavat huomiot suunnitelmaani varten:
1. puseron valmistuksessa huomioitava eri vartalotyypit, koska pusero tulee vuokrauskäyttöön eikä sitä valmisteta mittatilauksena yhdelle asiakkaalle. Lisäksi puvun pitää olla helposti muokattavissa.
2. ulkonäöllisesti puserossa pitää säilyttää aikakaudelle ominainen tyyli ja illusio mutta kuitenkin niin että puvun käyttömukavuus ja monikäyttöisyys säilyvät ja vastaavat ensisijaisesti asiakkaan tarpeita
3. materiaalien pitää kestää vesipesua sekä kulutusta eivätkä ne saa olla allergisoivia.
4. Lähtökohtana käyttäjäystävälliset, hengittävät materiaalit jotka tuntuvat miellyttäviltä päällä. Puserossa ei saa olla hiertäviä osia
Jugendajan muoti, estetiikka sekä symboliikka:
1900 luvun alun muodin ja tyylin vallitseva tyylisuunta oli L´Art Nouveau, kirjaimellisesti Uusi tyyli. Saksassa tyyli tunnettiin nimellä der Jugendstil, josta juontuu tyylin suomenkielinen nimitys jugend. Tyyli kukoisti Ranskan maailmannäyttelystä aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Uusi tyyli otti vaikutteita keskiajan valuvalinjaisista asuista, puutarhojen liljoista, rokokoon kaarista ja simpukka-aiheista sekä barokin rehevyydestä. Vaikutteita otettiin myös eksoottisista itämaisista aiheista ja eri maiden kansantaiteen perinteistä. Ranskassa tämä kukoistuksen aika tunnetaan nimellä la belle epogue, kaunis aika. Naisten muoti oli hyvin feminiinistä ja jugendin soljuva muotokieli vaikutti vahvasti naisten silhuettiin, synnyttäen aikakauden ikonisen s-muodon, joutsenkaaren. Ryhti kuitenkin taas suoristui 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen edetessä. Pukeutumisessa noudatettiin jyrkkää pukukoodia ja eri yhteiskuntaluokkien pukeutuminen erosi selvästi toisistaan
Kankaista tuli pehmeämpiä ja laskeutuvampia ja niissä suosittiin pehmeitä värejä, kuten luonnonvalkoista, ruusunpunaista ja vaaleaa lilaa. Suosittuja kankaita olivat kiinankreppi, musliini, tylli, sifonki, voilee sekä pitsi. Pukuja koristeltiin runsaasti, mutta suuri määrä koristeita kuten pitsiä, röyhelöitä ja turkista tarkoitti, että puvut olivat myös kalliita. Mustaa, valkoista sekä kermanväristä pitsiä käytettiin runsaasti.
Naisen puku
valmistaja Emilia Sjöblom, Syatelier, Åbo 1900-1905
Yläosan ja hameen valmistusmateriaalina on käytetty ohutta puuvillakangasta. Vuori beigeä silkkiä, ei luita. Istutetut, puhvimaiset, runsaasti poimutetut hihat joissa on kapea alaosa. Pystykaulus ja laaja kaarroke beigeä tyllipitsinauhaa. Pitsihihojen suussa halkio ja hakaset. Kauluksessa 3 tukiluuta. Miehustassa edellä vyötäröllä pussi.
Kuva Suomen Kansallismuseo
Perehdyttyäni valmistettavan rooliasun taustoihin, sain mielessäni ajatuksen kahdesta jugendajan puserosta jotka valmistaisin eri yhdyskuntaluokkiin kuuluville, kuvitteellisille roolihenkilöille.
Sain ajatuksen kahdesta roolihenkilöstä joille aloin ideoimaan ja suunnittelemaan yläosia.
Työnimiksi he saivat
"ruustinna"
sekä
"paronitar von Styttestötter"
Ruustinna on persoonana harras, käytännönläheinen muttei kuitenkaan vaatimaton Hän esiintyy mielellään pienimuotoisissa kahvitilaisuuksisssa ja harrastaa runonlausuntaa
Paronitar von Styttestötter taas janoaa huomiota ja viihtyy ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvien tapahtumissa sekä kokoontumisissa tuoden itseään esille, ylvään olemuksensa ja varallisuutensa keinolla
 |
 |
Materiaali tuntui käsissä tyyliin sopivalta, arvokkaan "paperimaiselta" materiaalilta
Tavaramerkkitietojen sekä kankaan leveyden (88 cm) perusteella päättelin kankaan valmistusajankohdan 1950 luvulle. Olin saanut käsiini aidon vintagekankaan!
Päätimme Marjon kanssa että valmistan kankaasta jugendpuseron protona ensin ruustinnalle. Marjo täsmensi vielä että tähän puseroon saatoin tehdä myös rakennekokeiluja sekä virheitäkin, mutta seuraavaan niitä ei saanut tulla...
Sain Marjolta vielä seuraavat tarkentavat ohjeet ennen työhön ryhtymistä
1. pusero valmistetaan varastomitoilla sekä teatteritavoin. Teatteritapa merkitsee sitä, että esimerkiksi kaikki puseron kappaleet huolitellaan erikseen jolloin puku on helposti muokattavissa.
2. kaava kuositellaan sopivan koon peruskaavasta eikä vaatetta valmisteta mittatilauksena yhdelle asiakkaalle kun kyseessä on pukuvuokraukseen valmistettava vaate
3. jokainen työvaihe hyväksytetään asiantuntijatiimillä ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.
4. kaikki käytettävät kankaat sekä pitsit pestään ja testataan ennen valmistuksen aloittamista
5. aikaa puseron valmistukseen saa käyttää n. 35 h
Aloitin työni peruskaavan kuosittelemisella. Sain Naisten vaatetuksen N-2001 mukaisen peruskaavan joihin ei oltu lisätty väljyyksiä. Piirsin väljyydet +16 väljyysvarojen mukaan. Siirsin rintamuotolaskoksen, jättäen olalle +1 cm. Avasin kädentietä 1,5 cm ja jäljelle jäävän osuuden siirsin varsinaiseksi rintamuotolaskokseksi sivusaumaan. Vyötärön sekä selän muotolaskokset jätin kokonaan pois ja lisäsin väljyyttä sivusaumoihin. Etukappaleen koristepaneelin määrittelin sopivan levyiseksi jotta se esteettisesti näyttää kauniilta ja luo linjakkuutta keventäen pystysuoraa linjaa keskellä vaatteen etumuksessa. Mietin kokoajan miten saisin puseron näyttämään siltä ettei se ainakaan suurentaisi käyttäjän olemusta väärillä saumaratkaisuilla. Päädyin ehjään etukappaleeseen ja piirsin napitusvarat takakappaleisiin.
Hihan kuosittelin lampaanlapa muotoon avaamalla hihapyöriön 6 osaan ja lisäsin jokaisen kappaleen väliin 9 cm väljyyttä. Suljin kyynärpään muotolaskoksen jotta sain kaarevuutta hihan muotoon. Tutkiessani jugendajan puseroiden kuvia, havaitsin niiden hihojen usein kaartuvan kyynärpään kohdalta eteenpäin. Hihansuuhun merkitsin halkion/ laskoksen kohdan mutta en piirtänyt sitä vielä valmiiksi ennen proton ensimmäistä sovitusta. En myöskään piirtänyt lopullista pystykaulusta ennen kun olin tarkistanut pääntien ympäryksen ensimmäisessä sovituksessa
 |
Kuositeltujen kaavojen jälkeen pesin kaikki kankaat sekä pitsit joita olin suunnitellut käyttäväni valmistuksen yhteydessä. Ennen pesua huolittelin myös kankaiden päät
Protokankaan kuivuttua huomasin että se todella kuivui sileäksi eikä tarvinnut juurikaan silitämistä.
Koska kankaan leveys oli 88 cm, leikkuusuunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Kaulusta lukuunottamatta kaikki puseron kaavanosat asettuivat kankaalle peräkkäin. Leikattuani kappaleet sopivilla saumavaroilla, leikkasin luvan saatuani kaikki puseron osat sekä erillisen etupaneelin.
ennen varsinaista ompelun aloittamista tein erilaisia laskosharjoitelmia sekä tukikankaiden kokeiluja ja laskin paneeliin tarvittavan kankaan leveyttä avaamalla laskokset ja mittaamalla miten paljon kangasta tarvitsen 12 cm paneelin valmistamiseen. 12 hiuslaskosta kavensi 21 cm palan 12 cm kokoiseksi.
Ensimmäisessä proton sovituksessa Marjo puki puseron päälleen.
Alensin ja lyhensin rintamuotolaskosta
Hihan istutuksessa tarkistetaan että se istuu linjassa. Hihaan ei saa tulla vedoksia. Hihan olkamerkki ei myöskään kohdistu aina olkasaumaan, eikä hihan sivusauma miehustan sivusaumaan.
Stailasin Marjo-Ruustinnan pukuvuokraamosta valitsemiini asusteisiin ja hameeseen.
Roolihahmoni heräsi henkiin ja ruustinna itsekin näytti tyytyväiseltä uuteen lookkiinsa
Valmistusmateriaaliksi valitsin 1950 luvulla valmistettua, kahdenlaista brodeerattua puuvillaa joissa kankaan leveys oli myös 88 cm. Tein polttokokeet kankaille ja varmistuin siitä että molemmat kankaat olivat puuvillaa. Kankaat paloivat nopeasti ja jättivät jälkeensä paperimaisen tuoksun
kankaissa oli lievä sävyero mutta se ei merkittävästi haitannut koska etupaneeli ja hihat olivat samaa kangasta. Teatteritavoin valmistettu vaate sallii paremmin poikkeuksia
puiset eivät olisi kestäneet pesua
paneelin laskostuksen suunnittelua
Ennen ensimmäistä sovitusta selvisi etten ollut ottanut huomioon leikkuusuunnitelmassa napitusvaran molemmin puolin kulkevaa brodeerausta. Kun keskitakamerkinnät laitettiin päällekkäin brodeeraukset eivät sijoittuneet symmetrisesti nappirivistön kanssa. Korjasin asian valmistamalla alapuolelle jäävän napitusvaran alle alavaran jolloin nappirivistö asettuu symmetrisesti molempien brodeerausten väliin.
